audio incognito: tuote

AUDIO INCOGNITO: TUOTE

Syksyllä 2012 ahdisti ja paljon. Olo Kallion kulttuurikkaassa ympäristössä sijaitsevassa luukussa oli kovin yksinäinen. Tuli kehitettyä kaikenlaisia neurooseja ja masennus siihen päälle. Edellinen julkaisu Seksivau! tuntui välityöltä ja pölyttyi kovalevyllä odottamassa ”jotain.” Tämän siivittämänä sanoituskynä oksensi ihmisyyteen väsyneitä nihilismiltä tuoksuvia sanaparsia, sävelkynä puski heviä ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua kokonaisuus. Päässä soivat pasuunat ja kerrostalon kokoiset kertosäkeet. Oli tullut aika näyttää persettä. Kullattua sellaista.

Äänitykset hoidettiin kesällä -13. Rumpuja mentiin paukuttamaan Sonic Pump Studiosille Helsinkiin jossa allekirjoittanut vietti koko edellisen syystalven työharjoittelun merkeissä. Kitarat ja bassot äänitettiin Elmerin tiluksilla, ja tästä työtavasta inspiroituneina alettiin punomaan juonia ensi vuodelle. Ensimmäistä kertaa tämän bändin historiassa työryhmässä oli bändin ulkopuolisia osapuolia, kun laulatukseen draftattiin Bydwellers-kapteeni Ville Kivimäki. Kyseisen hahmon kädenjälkeä ei voi millään muotoa väheksyä, mies pieksi allekirjoittaneesta ulos sellaista raivoa ja tulkintaa että! Artisti suosittelee!

Tuote nimenä hyppäsi mieleen jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa mutta pidin sitä aluksi vain työnimenä. Kun aloin enemmän miettimään kokonaisuudelle nimeä aloin vakuuttua siitä että Tuote on täydellinen nimi tässä ajassa julkaistavalle äänitteelle. Musiikkibisneksen tila kun on mitä on ja niin edelleen mistä sitä nyt onkaan jauhettu. Plus, nimi vittuilee vahvasti muovia ja materiaa palvovalle kulutusyhteiskunnalle.

OSTA TUOTE, TARVITSET SEN ETKÄ ITSEKÄÄN TIEDÄ MIKSI!

Kyseenalaista sisältöä

Intron riffiä lukuunottamatta kappale on suurilta osin peruja parin vuoden takaa kun kaveri tilasi jonkin videonsa taustalle mahdollisimman geneeristä industriaalia. Säkeistön riffi syntyi heti kun kitara oli sylissä. Kromaattista dempattua downstrokea, OLEN NERO! On muuten yksinkertaisuudessaan vittumainen riffi vetää livenä, jos tippuu kärryiltä ei meinaa saada kiinni millään. Vahinkoproge on päivän genre!

Lyömäsoitintaitelijana aikaisemmin tunnettu Luukon Matti laajensi kiitettävästi tällä kappaleella repertuaariaan soittamalla useamman analogisynaraidan lisäksi kahta eri natiivinstrumenttia: hanuria ja didgeridoota. On se intiaani!

Tekstipuolella liikutaan syvissä vitutuksen vesissä. Eihän tässä tarvitse kuin *insert unwanted media here* avata niin on jokainen ontelo ja aisti täynnä kuolemaa, kusetusta, ja tosi-tv:tä. Ihminen on paska laji. Kappaleen alkuperäinen nimi piti olla muuten ”Paskaa”, mutta Juice ehti (tietenkin) ensin. Nyt biisin nimeen sai jonkinlaisen sanoman ja tuplamerkityksen. Laulutuottaja Kivimäki muuten keksi lopun paskan huutelut lennosta kun nousuhumalainen rääkyjä huusi oikeaan kohtaan vääriä asioita, mies on nero!

Sodankäynnin säännöt

Kappale josta on ollut todistettavasti koko sen olemassaolon aikana ainakin kolme eri versiota. Tämän äänitystä mietittiin jo Seksivau!:lle ennenkuin sen linja meni hieman pillu-painotteiseksi. Kyseessä on ehkä ehein biisi joka on saatu aikaan, vaikka säkeistöt ovatkin ehkä vähän hutuhkot. Kertosäkeet sen sijaan varsin pätevät. Vanha biisi, vanhat sanat, kuka sitä nyt jaksaa alkaa opettelemaan uusia?

Kyseessähän on vahvasti popahtava biisi, on oikein duurisointua introssa ja kertosäe on silkkaa lallattelua. Väliosassa soitetaankin sitten heviä. Taattua AI:ta siis! Säkeistön bassoriffissä piti alunalkaen olla jotain Type O Negativea, sävelsin sen pari päivää sen jälkeen ku Steele potkaisi tyhjää, tiedä sitten välittyykö.

Tämän lätyn kovimpia hetkiä koetaan kun Anni Viljanen taituroi kappaleessa selloa! Nyt on tämäkin maali saavutettu, sello kun on helvetin siisti soitin. Ja Anni hyvä soittaja, vaikka ei sitä myönnäkään! Äänitin tämän muuten sellomaestrottaren olohuoneessa pohjalta ”enpä ole ikinä mikittäny selloa.” Suksee!

Tekstissä ihmetellään että mikä vittu siinä on että jos muutenkin laitetaan jengiä matalaksi ja tuhotaan elämiä, niin sitten on laadittu jossain überkorpraalien sikariseurassa jotain sopimuksia että sotavankeja ei saa kiduttaa, ei saa tehdä sitä eikä tätä............. Mitä? Kyllä jos maalina on mikä tahansa isompi maaherruus kuin Korson Kuningas niin kaikki keinot on sallittuja! ”Kertoisit nyt missä teidän asemapaikat on....jooko?”

Hiljaisuuden ääni

Ettei nyt menis ihan taiteiluksi ja tissien läpsyttelyksi tämä EP niin pitäähän sitä vähän olla kunnon paahtoa! Vanhin tästä porukasta, lieni ensimmäisiä biisejä mitä ikinä ollaan kimpassa soitettu. Taitaa juontaa juurensa niinkin pitkälle kuin vuoteen 2008 jolloin Audio Incognito oli vielä duo kellarissa. Nyt ollaan trio satunnaisissa treenikämpissä, pitkälle on tultu!

Koska kehitys kehittyy, mutta minä en, piti tekstiä muokata uudestaan enemmän tähän päivään, tai paremminkin sellaiseksi että ei tarvitsisi joka vuosi kirjoittaa uusiksi. Aikasemmin tässä on laulettu kännyköistä, läppäreistä ja salarakkaista. Eihän ne enää mitään ihmetyksen aiheita ole, ne on päiväkotistandardeja. SoMe taas on tullut jäädäkseen.

Me olemme zen

Puhuin äsken paskaa, TÄMÄ on tästä porukasta vanhin. Tämä on mahdollisesti jopa ensimmäinen oma biisi mitä on ikinä soitettu! Kulki nimellä Linnut, mitä kuvastoa alkuperäinenkin biisi käsitteli ja oli muuten työnimenä tällekin ennenkuin sanoitin koko homman uusiksi. Alkuperäiset on luojan kiitos hukkuneet jonnekin bittiavaruuteen. Rumpuintro laittaa pökkelyydessään vieläkin naurattamaan, kaikki muut osat syntyivät uudestaan vanhojoen riffien päälle muistaakseni jamittelun tuloksena. Tässä on muuten jälleen sitä syntikkaa, me uusiudumme kuin ilmakehä!

Muistan kun bändi laitettiin pystyyn viisi vuotta sitten ja tyttöystäväni mankui rakkauslaulua. No, nyt sellainen tuli! Huumoriin verhottu rakkauden tunnustus, omistettu samalle ihmiselle kuin viisi vuotta sitten.

Jotenkin rakkaudesta kirjoittaminen on tuntunut todella falskilta ajatukselta, mutta sitten kulma löytyi eräänä keväisenä päivänä, kun Kivimäen kanssa kävimme keskustelua zenmäisestä olotilasta ja hän loihe lausuman ”Zen on sitä että ihminen on vastavaiheessa keskenään”. Jäi kummittelemaan ja raapustin tekstin reissuvihkoon Prahassa(kaupunki, ei baari) yhdeltä istumalta oluen äärellä. Säkeistöjen loppuvenytykset naurattivat paperilla, mutta eipä naurattanut enää laulukopissa kun toimivat niin pirun hyvin!

IDDQD

Hienointa mitä olen koskaan saanut aikaiseksi. Ikinä. Tekstiin voi olla täysin rinnoin tyytyväinen ja riffikynä oli tätä tehdessä todella terässä. Pökerryttäviä sovitusratkaisuja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Eikä vähiten kappaleen lopussa kuultavan 20+-päisen lapsikuoron takia. En edes muista mistä tämä visio sai alkunsa, mutta käytäntöön se laitettiin kun otin yhteyttä entiseen lukion musiikinopettajaani Katja Lappiin tiedustellakseni löytyiskö kuoroa. Löytyi, ja muutamaa kuukautta myöhemmin pidättelen itkua entisen ylä-asteeni juhlasalissa pari tahtia sanojen ”Me ollaan treenattu tää näin, kuuntele onko hyvä” jälkeen. Katja teki ilmiömäisen sovitusduunin tässä meikäläisen syntikkademon perusteella! Vieläkin itkettää kun kuuntelee. (Voi nyt vittu Mikko, grow a pair! t.maailma)

Teksti on kirjoittajan itsensä mielestä todella onnistunut, ja samoja kaikuja on kuulunut ihmisiltä jotka ovat tätä ennakkoon kuulleet. Kuulemma jää päähän soimaan. Paahtoleipäjeesus meni korvasta sisään! Teksti käsittelee taipumusta neuroottisuuteen ja vainoharhaan, mihin tulee itse sorruttua useammin kuin kehtaisi myöntää. Kaikki kun tänä päivänä on vähintään syöpää.

Kappaleen nimestä vielä sen verran, että kesken miksausurakan jyväskyläläinen indiepartio Nancy julkaisi samannimisen levyn. Great minds think alike! Tätä se on kun nörtille antaa luovaa vastuuta. Seuraavalla EP:llä pitää varmaan olla kappale IDKFA?